Yli-Huttula on nykyisessä tehtävässään itsekin ammattilobbari ja myös itseään sellaiseksi kutsuu. Lisäksi hän on Valtion taloudentarkastusviraston VTV:n asettaman avoimuusrekisterineuvottelukunnan puheenjohtaja ja oli aikanaan luomassa Suomeen lobbauksen avoimuuslainsäädäntöä.

Vapaavuoren ja ministeriöiden väliset tänä kesänä lähetetyt viestit tulivat julki, kun Helsingin Sanomat sai ne haltuunsa tietopyynnöllä. Valtion taloudentarkastusvirasto edelleen selvittää, olisiko Garden Helsinki -hankkeen taustayhtiön pitänyt ilmoittaa vaikuttamistoiminnastaan Suomen avoimuusrekisteriin.

– Vapaavuori on tietenkin kokenut poliitikko, vaikuttaja ja tietyllä tavalla voimakastahtoinen ihminen, joka on saanut ministerinä hyvin paljon aikaiseksi. Ehkä tämä on osaltaan vaikuttanut viesteihin, Yli-Huttula muotoilee.

Hän kuitenkin pitää Garden Helsinki -tapausta poikkeuksellisena normaaliin lobbaamiseen verrattuna. Hän ei usko, että tapauksen takia vaikuttamistyötä tehtäisiin jatkossa epävirallisempia kanavia pitkin, kun sähköpostit ovat osoittauneet julkisiksi.

– Jatkossakin käytetään varmasti sähköpostia. Eihän poliitikko tai virkamies voi edistää asiaa millään tavalla, jos hän ei saa sitä koskevaa aineistoa.

SUOMESSA lobbaamista koskeva avoimuusrekisteri aloitti toimintansa vuonna 2024. Sinne kirjataan etujärjestöjen, yritysten ja konsulttien yhteydenotot suomalaisiin poliitikkoihin ja virkamiehiin. Siinä on mukana 1200 rekisteröitynyttä organisaatiota. Kaikki merkittävimmät, Yli-Huttula arvioi.

Hän muistuttaa, että alalla toimivat halusivat itse avoimuusrekisterisääntelyä.

– Se antaa legitimiteetin tälle toiminnalla ja tekee siitä näkyvää. Olennaista myös on, että kaikki tätä työtä tekevät ymmärtävät, että vilungista jää kiinni.

Yli-Huttula näkee, että lobbaus on mainettaan parempaa toimintaa – sillä edellytyksellä, että se on vastuullista, eli avointa ja kirjattuja pelisääntöjä noudattavaa.

– Eettisesti korkeatasoinen lobbaaminen osaltaan vahvistaa demokratiaa, Yli-Huttula uskoo.

Avoimuusrekisterin suunnitteluvaiheessa oli pelkoja, että poliitikot eivät enää suostuisi tapaamaan lobbareita, kun tapaamisia koskevat tiedot muuttuvat julkisiksi.

Yli-Huttulan mukaan lopputulos oli päinvastainen. Kansanedustajista moni on pitänyt tapaamisten avoimuutta hyvänä.

– Osa heistä on myös kokenut, että rekisteri kertoo heidän aktiivisuudestaan.

Yli-Huttula oikoo myös muita lobbaamiseen liittyviä käsityksiä. Hänen mukaansa Suomessa pääsee poliittisten päättäjien ja virkamiesten luo, jos asia on vähänkin tärkeä.

– Asia ratkaisee, eivät suhteet. Totta kai hyvistä verkostoista on apua, mutta jos asialla on relevantti organisaatio ja asia, niin ministerien, kansanedustajien ja virkamiesten jutuille pääsee. Tämän näkee avoimuusrekisteristäkin.

– Suomi on myös yhdistysten ja järjestöjen luvattu maa. Moni poliitikko toimii tai on toiminut erilaisissa kansalaisjärjestöissä ja yhdistyksissä. Yhteydenpitoa ja keskustelua helpottaa, kun monella päättäjällä on niin sanotusti kaksi hattua.

OIKEUSMINISTERIÖN johdolla tehdäään parhaillaan arviointia toista vuotta toimineesta avoimuusrekisteristä.

Yli-Huttula, lakisääteisen ja neuvoa-antavan avoimuusrekisterineuvottelukunnan puheenjohtaja, näkee Suomessa olevan edelleen kehittämistä avoimuudessa. Hän ei kuitenkaan hätäilisi asiassa, vaikka Garden Helsinki -tapaus on herättänyt asiasta poikkeuksellisen paljon keskustelua.

– Lobbaamiseen liittyvää avoimuutta pitää ehdottamasti laajentaa tavalla tai toisella. Onko esimerkiksi hyvinvointialueilla ja kunnissa tarvetta laajentaa vaikuttamistoiminnan liittyvää avoimuutta, Yli-Huttula kysyy.

Hän kuitenkin toivoo, että isoja muutoksia ei tehtäisi vielä seuraavalla vaalikaudella.

– Tässä on edelleen puolin ja toisin opeteltavaa. Esimerkiksi Valtion taloudentarkastusviraston pitää jatkossa ohjeistaa alaa nykyistä enemmän.

Jutun otsikkoa korjattu kello 10.17.